Valokuvaterapiassa valokuvia käytetään tunteiden, muistojen, ajatusten ja informaation välineenä sekä uusien mielikuvien ja merkitysten muodostajana työntekijän ja asiakkaan välisessä vuorovaikutuksessa. Valokuvat ovat visuaalisia jalanjälkiä, joita pitkin kulkemalla vanhat tarinat alkavat elää ja syntyy uusia tarinoita.

Valokuvaterapeuttisen työn perustana tulee olla terapeutin oma psykoterapian viitekehys tai sosiaali-, terveys- tai kasvatusalan ammatillinen pätevyys. Valokuvaterapian menetelmiä ja niiden muodostamaa kokonaisuutta voidaan käyttää psykoterapiassa asiakkaan tarpeiden ja terapiaprosessin tavoitteiden mukaisesti. Muussa terapeuttisessa, kuntouttavassa ja opetus- sekä ohjaustyössä valokuvaterapeuttiset menetelmät ja työskentelyn tavoitteet valitaan toimialan viitekehyksen mukaisesti. Valokuvaterapia ei ole itsenäinen terapiamuoto eikä valokuvaterapeutti-nimikettä käytetä Suomessa.