Valokuvaterapia – vuorovaikutusta valokuvin
Valokuvaterapiassa valokuvia käytetään tunteiden, muistojen, ajatusten ja informaation välineenä sekä uusien mielikuvien ja merkitysten muodostajana työntekijän ja asiakkaan välisessä vuorovaikutuksessa. Valokuvat ovat visuaalisia jalanjälkiä, joita pitkin kulkemalla vanhat tarinat alkavat elää ja syntyy uusia tarinoita.
Valokuvaterapeuttisen työn perustana tulee olla terapeutin oma psykoterapian viitekehys tai sosiaali-, terveys- tai kasvatusalan ammatillinen pätevyys. Valokuvaterapian menetelmiä ja niiden muodostamaa kokonaisuutta voidaan käyttää psykoterapiassa asiakkaan tarpeiden ja terapiaprosessin tavoitteiden mukaisesti. Muussa terapeuttisessa, kuntouttavassa ja opetus- sekä ohjaustyössä valokuvaterapeuttiset menetelmät ja työskentelyn tavoitteet valitaan toimialan viitekehyksen mukaisesti. Valokuvaterapia ei ole itsenäinen terapiamuoto eikä valokuvaterapeutti-nimikettä käytetä Suomessa.
Valokuvan terapeuttisen merkityksen jatkumo
(Halkola Ulla 2004)
Valokuvaterapian menetelmät
Valokuvaterapeuttisessa työskentelyssä voidaan käyttää:
- omaelämäkerrallisia valokuvia
- symbolisia, assosiatiivisia valokuvia
- uusia asiakkaan ottamia tai asiakkaasta otettuja valokuvia
Valokuvaa voidaan asiakastyössä käyttää lukuisin eri tavoin. Sitä voidaan yhdistää myös muihin ilmaisullisiin menetelmiin kuten kuvataide-, musiikki- tai kirjallisuusterapian menetelmiin.