Suomen Valokuvaterapiayhdistys - Valokuva on peili, jolla on muisti

Valokuvaterapia – vuorovaikutusta valokuvin

Valokuvaterapiassa valokuvia käytetään tunteiden, muistojen, ajatusten ja informaation välineenä sekä uusien mielikuvien ja merkitysten muodostajana työntekijän ja asiakkaan välisessä vuorovaikutuksessa. Jokainen valokuva on kuin peili, josta näkyy minän kuva ja jonka kautta mieleen tallentuneet muistikuvat heijastuvat. Valokuvat ovat visuaalisia jalanjälkiä, joita pitkin kulkemalla vanhat tarinat alkavat elää ja syntyy uusia tarinoita.


Valokuvaterapeuttisen työn perustana tulee olla terapeutin oma psykoterapian viitekehys tai sosiaali-, terveys- tai kasvatusalan ammatillinen pätevyys. Valokuvaterapian menetelmiä ja niiden muodostamaa kokonaisuutta voidaan käyttää psykoterapiassa ja terapeuttisessa työssä asiakkaan tarpeiden ja terapiaprosessin tavoitteiden mukaisesti.

Valokuvaterapian menetelmät

Valokuvaterapian menetelmiä ovat:

1. asiakkaan omaelämäkerrallisten valokuvien käyttäminen
2. symbolisten, assosiatiivisten valokuvien käyttäminen
3. omakuvatyöskentely
4. uusien valokuvien ottaminen ja niiden käyttö ja tutkiminen terapeuttisena välineenä
5. valokuvaterapian menetelmien yhdistäminen muihin ilmaisullisiin menetelmiin kuten kuvataide-,
musiikki- tai kirjallisuusterapian menetelmiin.

Valokuvaterapian etiikka

Valokuvaterapeuttinen työskentely ja valokuvaterapeuttisten menetelmien käyttäminen psykoterapiassa ja terapeuttisessa työssä edellyttää asianmukaista koulutusta tai muulla tavoin hankittua vankkaa osaamista sekä kokemusta omakohtaisesta valokuvatyöskentelystä. Suomen Valokuvaterapiayhdistys ry on laatinut eettisen ohjeistuksen ohjaamaan valokuvaterapeuttista toimintaa Suomessa.

 

Valokuvaterapia ei ole itsenäinen terapiamuoto eikä valokuvaterapeutti-nimikettä käytetä Suomessa.